Tajunnanvirtaa vaatetuksesta

kuva täältä

Olen pihi vaatteiden suhteen tai siis omien vaatteiden suhteen. 

Kirppiksillä olen pitänyt $10 hintakattona, mutta aikojen saatossa siitä lipsunut ja ostanut jopa $40 laukun ja $18 pitsimekon, jota joudun vielä tuunaamaan. Kaupoissa etsin ensiksi aletangot tai oikeasti käyn kaupoissa pyörähtämässä silloin tällöin ja katson aletangot läpi. Muihin tankoihin en välttämättä edes katso. En siis oikeastaan etsi mitään tiettyä vaan katson tarjonnan läpi säännöllisesti.

Lapsille saatan ostaa normaalihintaisia vaatteita ja kenkiä, itselleni en oikeastaan ollenkaan. Miehen vaatteet saa maksaa mun puolesta mitä vaan, kunhan hänellä on vaatteita. Hyvin hän selvisi puolisen vuotta yksillä farkuilla ja ne oli ainoat housut hänen kaapissa missä kehtasi ovesta ulos lähteä. Ei kuulemma tarvinnut uusia vaatteita, mutta kummasti helpotti kun pakotin vein hänet kauppaan ja ostettiin muutamat lisää. 

Miksi en sitten osta itsellenikin niitä tarvitsemiani vaatteita ja maksa niistä mitä ne nyt sitten sattuu maksamaan?  Varmaankin siksi kun lapsien tulon myötä vaatekokoni kasvoi kahdella ja aina ajattelin, että sitten kun vatsa on pienempi ja olen samoissa mitoissa kun ennen lapsia, niin sitten ostan. Enaa ei ole tavotteissa mahtua 32 housuihin, 36 on hyvä koko minulle ja saan pukea itsenikin tässä koossa omalla tyylilläni. 

Nyt kun olen tajunnut sen, etten halua olla koskaan samoissa mitoissa kuin ennen lapsia, olen ruvennut ostamaan itsellenikin vaatteita. Toisillehan mä mielelläni ostelen ja katselen. Välillä huvittaakin kun kierrän kaupassa ja näen jonkun vaatteen, tulee mieleen joku ihminen kenelle se sopisi. Itselle sopivia ei osu käteen niin useasti. 

Olen nyt etsinyt itselleni omannäköisiä vaatteita ja tietty mallinkin pitää imarrella minua. Tulos on heikonlainen. Löydän kyllä kauniita vaatteita, mutta sitten materiaalit on mitä sattuu. 

Kun kerta osaan ommella, niin ajattelin että ompelen itselleni täydellisen pitsipaidan. Siksi täydellisen, kun melkein hyviä löytyy kaupastakin. No kävin pyörähtämässä kangaskaupassa ja pitsihyllyltä otin kauneinta ja laadukkainta pitsiä mitä kaupasta löysin, tilasin sitä jaardin verran ja menin kassalle.  $29.90 per jaardi, pelkkä pitsi. Siihen kun lisätään vielä aluspaidan kangas, mikä saisi olla silkkiä, niin hinta nousee. Lisäksi ne työtunnit mitä laitan siihen yhteen paitaan kaavoituksineen, niin huh. Onkohan ihan sen arvoista? 

No tuon paidan väännän oli sen arvoista tai ei, kunhan sen silkin löydän. Tuli vaan mieleen, että ompeleminen ei rahallisesti oikeastaan kannata ellei käytä paljon kierrätysmateriaalia. 

Sellaista tänään pähkäilin. 

Tarkoitus olisi taas tehdä vartalomalleille vinkki-postauksia, ideoita otetaan vastaan?